Kesän edetessä saan itse päivä päivältä enemmän harmaita hiuksia koskien edustusjoukkuetta ja nimenomaa Cescin siirtymistä kataloniaan. Jokapäiväiset huhut ja spekulaatiot eri foorumeilla saavat aikaan tunnekuohuja, eikä niitä voi enää sivuutta olan kohautuksilla. Huomasin miten suomalainen media on muovannut enemmän ja enemmän mielipiteitä siihen suuntaan, että Cesc todella lähtee. Maikkari sekä iltapäivälehdet onnessaan ovat kirjoittaneet siitä miten nuori kapteenimme siirtyy Espanjaan ja miten suuri ja mahtava Barca tästä hyötyy. Aloitin Iltalehden (laadukkaalle?) foorumille keskustelualueen Fabregasista ja aloitusviesissä kyseenalaistin Barcelonan tyylin hyökätä pelaajaostoksissa. Meniköhän siinä puolituntia ja Iltalehti oli poistanut avaukseni. Ja jos lukee lehden foorumin muita keskustelupuita, niin huomaa ettei se viestiketjun avaamisen laadusta ollut kiinni. Laatua kun sieltä ei löydä.
Olen itse pitkään ollut niitä kannattajia, jotka pitivät Wengerin kasvattajapolitiikka loistavana ja odotukseni täydelliseksi hiotusta nuoresta joukkueesta täyttivät unelmani. Ne kaikki odotukset eivät hävinneet vielä siihenkään, että jälleen kerran jäimme ilman pokaaleita ja jälleen kerran puheet menestyksestä olivat turhia. Luottamukseni Wengerin pitkäaikaiseen strategiaan menivät nimenomaa tapaus Cescin myötä. Ymmärsin, että kapteeni todella lähtee ja olemme yksinkertaisesti muuttuneet isojen seurojen lypsylehmäksi. Milloin meiltä lähti Cashley, milloin Vieira ja milloin Henry. Kaikilta oli odotettavissa vielä hyviä kausia. Myös Gilberto Silva lähti Kreikkaan pienempään liigaan, vaikka pelaa ensiviikolla Brasilian avausmiehistössä. Ymmärsin, että jos Cesc lähtee niin kaikki odotukset ovat olleet turhia. Arsenal on rakentunut liikaa yhden miehen varaan. Ei kai ole liikaa vaadittu sanoa, että jalkapallo on joukkuelaji. Silloin ei ole varaa siihen, että ajatellaan liikaa yksilöitä. Silloin pitää joukkue rakentaa joukkueeksi, eikä joukoksi pelaajia joukkueen sydämen ympärille. Varsinkin Cescin tapauksessa, jolloin veri vetää pois kylmästä Lontoosta.
Olen ylpeä siitä, että Arsenal voitti jälleenkerran Premier Academy Leaguen. Se tarkoittaa sitä, että meillä on hurja määrä laadukkaita omia nuoria pelaajia. Cesc ei aikoinaan kauaan viettänyt reserveissä, kun jo nousi 16 -vuotiaana ykkösrinkiin. Tämänkaltaisia pelaajia ei akatemiassamme ole. Omista tuotoksista voisi nostaa Eastmondin, Wilsheren ja JETin. Kaikki he ovat nuoria, mutta yksikään heistä ei rehellisesti kuuluisi Arsenalin edes vaihtopenkille. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö haluaisi sitä. Haluan että Arsenal alkaisi pursuta nuoria lahjakkaita omia kasvatteja, jotka saisivat peliaikaa ja jotka ehkäpä päättäisivät uransa tykkimiehissä. Olisivat koko ikänsä seurauskollisia. Uskon, että tämänkaltaisia pelaajia on olemassa, mutta valitettavasti he eivät kehity Cescin kaltaisiksi taitureiksi. Eivät ainakaan vielä.
Uusia Fabregaseja ja Vieroja tulee, SE jos mikä on varma. Ja uusia Arsenal legendoja voi syntyä tänäkin päivänä. Ei pidä romahtaa, jos yksi katalaani poistuu seurasta. Se tuntuu pahalta ja se maksaisi menestyksen ensi kaudella. Se olisi myös menetys senkin takia, että silloin Arsenal paljastaisi pelaajilleen ja kannattajilleen, ettei halua menestyä tarpeeksi. Haluaisin senkin takia painottaa sitä, että nuoria menestyksennälkäisiä pelaajia pitää olla. Mutta nimenomaa omasta akatemiasta ja omista reserveistä. Me tarvitsemme nuoria englantilaisia pelaajia, joiden isät ja isoisät olivat tykkimiesfaneja. Tottakai näistäkin löytyy “Juudaksia”, mutta siirtyminen toiseen seuraan ei olisi niin todennäköistä, kuin nyt. Halu menestyä (yhtään Cescin halua aliarvioimatta) punavalkoisille olisi niin suuri, että se tulisi sydämestä ja jo äidinmaidosta. Terve jalkapallojoukkue on rakenteelta sellainen, että siinä on terve ikärakenne, jossa vanhemmat pelaajat luovat rauhallisuutta ja opastavat nuorempia, samalla kun nuoremmat luovat innon ja tulevaisuuden. Omista nuorista nousee ainakin nykyisellä potentiaalilla sellaisia pelaajia, jotka pystyvät kamppailemaan valmiiden pelaajien rinnalla peliajasta. Hyvänä esimerkkinä Kieran Gibbs. Nuoret ottavat oppia vanhemmista ja myöhemmin välittävät tiedon eteenpäin uusille sukupolville.
Pistetääs tähän loppuun hieman niitä uusia spekulointeja ja siirtoja mitä nuorissa tapahtuu. Mitenköhäs olisi Galindo?
Se Bolivialainen keskikenttäpelaaja, jolla oli niitä ikäsotkuja? Ainiin.. voi olla, että kaveria ei nähdä tykkimiehissä vielä ainakaan 32 kuukauteen työluvan saamisen takia. Sitä ennen pitänee olla lainalla jossainpäin Espanjaan, jotta saisi EU:n passin. No tykkimiesten mukana Galindo on jo harjoitellut tammikuusta lähtien, että katsotaan mitä siitäkin joskus ehkä seuraa. Mitenkäs sitten Kyle Ebecilio? Se Feyenoordin 17-vuotias superlupaus keskikentälle, josta Chelseakin taisteli. Sitten ois vielä Barcasta (ai miten herkullista olisikaan saada ilmaissiirrolla) Assulin.
Mukavaa kesän alkua ja hyviä kisahetkiä kaikille goonereille.
Mati