Arsenal Finland Youth

Nyt kun jälleen aloitan uuden blogin mietin, että miten tähän pisteeseen on tultu. Vielä voi olla huomattavan ennenaikaista sanoa, mutta olen alkanut ymmärtämään blogin kirjoittamisen tarttuvuuden. Kun sen tosissaan aloittaa, sinne palaa helposti takaisin yhä uudelleen ja uudelleen. Päätin jo, ennenkuin olin aloittanut ensimmäisen blogin, että en anna kirjoittamisen hankaloittaa normaalia elämistä, saati työntekoa. Olen myön huomannut, että on huomattavasti helpompaa kirjoittaa blogia täältä Norjasta käsin töiden jälkeen, koska muuta täällä ei vapaa-aikana olekkaan kuin “tuhlattavaa” aikaa. En pidä blogin kirjoittamista turhana kahdesta syystä. Ensinnäkin se on itselleni keino tutustua ja pakottaa itseni tutustumaan uuteen maailmaan, eli reservien ja nuorien jalkapalloilijoiden elämään sekä kehittymistä kohti ammattilaisuutta. Se on sellainen maailma mihin usein ei ole tarvetta tarrautua, koska se on kuin hiekanjyvänen aavikolla. Kokonaisuus yleensä ratkaisee, mutta kokonaisuus syntyy pienistä osista, jota reservijoukkueet sekä U18&U16 -joukkueet myöskin ovat. Suomessa ollessani ei välttämättä ole itselläni aikaa keskittyä niinpaljoa tähän osa-alueeseen sillä vastaan tulee muut velvoitteet, sekä vastustamaton veto edustusjoukkuetta kohtaan. Sentakia nämä pienet hetket jolloin voin syventyä tähän toiseen maailmaan ovat erityisen avartavia. Hyväksi siinä, etten pyri kirjoittamaankaan joka päivä tekee sen, että silloin jokaiseen yksittäiseen blogiin saa enemmän asiasisältöä, eikä se muutu tämänkaltaiseksi jaaritteluksi. Reservejä koskevia uutisia on vain kourallinen edustukseen nähden ja en myöskään näe mieleiseksi sitä, että toistan suomeksi ne harvat uutiset mitä Jeorge Bird tai Young Guns ovat julkaisseet. Lisäksi työtä vaikeuttaa se, että Reservien pelien seuraaminen rajoittuu ArsenalTvhen ja varsinkin näinkin huonolla yhteydellä joudun usein turvautumaan muiden kirjoittamiin otteluraportteihin, jolloin raporteista häviää se varsinainen asia; eli se, että itse ymmärrän mistä on kysymys ja miten asiat oikeasti etenivät.

Onneksi olkoon muuten edustukselle! Hieno voitto poolista, vaikkakin hieman heikohkon esityksen jälkeen. Väliäkö sillä, koska voitot todella ratkaisevat. Ja tätä voittoa edustus tarvitsi.

Eilen pelattiin muuten edustusjoukkueen ottelun lisäksi reservipeli Stokea vastaan, jonka Arsenal voitti vieraissa 0-1 Nacer Baraziten maalilla. Arsenal lähti otteluun kokoonpanolla:

Mannone
Coquelin – Ayling (c) – Miquel – Cruise
Frimpong – Eastmond – Merida
Barazite – Thomas – Sunu

Näin vahvistui myös se, että Merida on pelikunnossa. Stoke lähti otteluun huomattavasti kokeneemmalla kokoonpanolla aiheuttaen samalla nuorille reserviläisille hyvän mahdollisuuden lähteä kokeilemaan omai taitojaan. Stoken maalilla oli muuten £3,5 miljoonaa puntaa maksanut Asmir Begovic. Arsenalin maali syntyi Sunun esityöstä. 18 vuotias ranskalainen kuljetti pallon lähes puolesta kentästä rangaistusrajalle mistä pallo flipperinomaisesti siirtyi hollantilaiselle. Komea veto yläkulmaan oli kaunista katsottavaaa keskikenttämieheltä. Stoke loi myös paikkoja, mutta suora punainen Arismendelle ensimmäisen puoliajan lopulla, lopetti pahimman yrittämisen. Ottelun myötä kävi selväksi, että Arsenalin keskikenttä on reservitasolla todella hyvä. Frimpong-Eastmond-Barazite ja Merida jokainen on jo nyt mielestäni heikomman valioliigatason keskikenttäpelaajan veroinen ja kuitenkin jokaiselta on odotettavissa vielä kehittymistä. 3 pistettä ottelusta takaa sen, että Arsenal on jälleen mukana taistelemassa Reserves League South -voitosta.

Tänään on itselläni tarkoitus ottaa vähän rennommin ja nauttia vielä eilisestä Liverpool ottelun jälkitunnelmista. Koska blogi on vielä nuori ja koska tähän tehtävään soveltuisi moni paljon asiasta enemmän ymmärtävä toivon, että ainakun uutisvinkkejä tai muita ehdotuksia aiheeseen liittyen tulee, niin otan kaiken mielelläni vastaan. Yhteiseksi asiaksi tämä on tarkoitettu ja siksi kirjoittaminen pysyy mielekkäänä.

Juuri kun eilen kerkesin manailemaan Wilsheren käyttämättömyyttä Boltonissa, niin eikö heti samanapäivänä Coyle pistä pojan tositoimiin ManCitya vastaan. Wilshere kerkesi pelaamaan 77 minuuttia ja oli ehdottomasti yksi joukkueen parhaimmista pelaajista. Tämänkaltaisia otteita lisää ja uskon, että Jackin taitotaso sekä itseluottamus kohenee.

Kyle Bartley lainattu “köpi” Kallion seurakaveriksi Sheffield Unitediin. Toivottavasti 18 -vuotias saa mestaruussarjassa tarvittavaa kokemusta ja nousisi joskus takaisin valioliigaan. En kyllä itse ainakaan vielä näe Bartleyta valioliiga- saati Arsenalintasoiseksi pelaajaksi, mutta jälleen on muistettava että nuoret kehittyvät eritahtia ja kaikki eivät voi olla Cescin tavoin 16 -vuotiaana tähtiä. Varsinkin puolustuspäässä varsinainen pelaaminen luo tarvittavaa kokemusta sekä tilannetajua, jotka myöhemmin voivat osoittautua arvokkaiksi.

Wenger on muuten julkaissut 40 miestä käsittävän listan, jotka pelaavat mestareidenliigassa. Huomioitavaa nuorten kannalta listassa on se, että mukana on saatu maalivahdit Ayling ja Shea. Puolustukseen on nimetty Crise, Evina sekä oikeastaan varsinaisiin reserveihin luokiteltava Eastmond. Keskikentän nuoria ovat Coquelin, loistava Frimpong sekä 17 -vuotias englantilainen Henderson. Jos Meridan haluaa laskea vielä nuoriin, niin siellä hän pelaa. Hänelle jos kenelle toivon vastuuta ja menestystä Arsenalissa. Liian koviin saappaisiin on Fran mielestäni laitettu jo siirtyessään tykkimiehiin 3 vuotta sitten. Hyökkäyksessä on mukana Barazite, Sunu sekä uusina niminä listaan Emmanuel Thomas sekä Freeman. Lohkovaiheessahan ei Wenger käyttänyt kertaakaan näitä nuoria.. ja pakko kyllä lisätä, että menestyksen takia toivon, ettei tarvitsisi jatkossakaan. Kuitenkin on elintärkeää näille pelaajille, että heille ilmoitetaan jo hyvissä ajoin, että he ovat osa joukkuetta ja jo pääsyllä mestareidenliigamiehistöön osoitetaan pelaajien tarpeellisuus. Uusista lisäyksistä Freeman (Premier Academy leaguessa 13 maalia 16 ottelussa) teki reservidebyyttinsä Fulhamia vastaan viime joulukuussa. Emmanuel-Thomas  sensijaan on tehnyt jo edustusdebyyttinsä surullisessa FAcupin ottelussa Stokea vastaan.

Pistetääs tähän loppuun vielä linkki junnuliigan a-ryhmän sarjataulukosta.

Zicolle vielä senverran, että koitin kysellä mitä Meridalle kuuluu. Käsitykseni mukaan mies on pelikuntoinen ja harjoittelee, mutta ei vielä ole edustusjoukkueen mukana.

Kiitoksia muuten hentelle sivun mainostamisesta. Valitettavasti en suostu niinkin hurjaan rooliin, kuin ainoan ja alkuperäisen blogin kirjoittamiseen. Näin suomalaisena kannattajana haluan, että edes yksi blogi pysyisi laadukkaana.

Tästä tähän ja nyt edustus kaadetaan se Liverpool!

Niinhän se menee. Kun aikuiset pupeltaa valioliigaa, niin usko on siirrettävä sinne missä sitä on tarjolla. Olen itse äärettömän huono häviäjä. En kestä juuri alkuunkaan tappiota. Siitä kertoo jotain, että aloitin ylipäätään jalkapallon seuraamisen, koska siinä Suomen maajoukkue ei ainakaan pärjää, eikä tarvitsisi turhaa elätellä toiveita. Ironista kyllä aloitin kannattamaan Arsenalia juuri tappiollisen ottelun jälkeen. Jostain syvältä nousi esiin se voimakas tunne, joka oli siemen yhteiselle elämälle rakastamani seuran kanssa.

Valittelen sitä, että edellisestä päivityksestä on aikaa. Pyrin analysoimaan nuoria koskevia otsikoita sitä mukaan, kun niitä tulee tai sitten muutamia päiviä myöhässä. Kuitenkin pääasiallisena ajatuksena on, että jaksan perehtyä aiheeseen enemmän ja enemmän. Mielenkiintoista on, että miksi ylipäätään nuoria seurataan. Itse näen sen tietynlaisena pakotienä silloin, kun tunteet ovat erityisen pinnalla. Ilmoitan suoralta kädeltä, että edustusjoukkue on SE joukkue, jonka mukana ensisijaisesti hengitän. Kuitenkin jokainen edustusjoukkueen pelaaja on joskus ollut juniori ja noussut tavalla tai toisella eri reittejään edustusjoukkueeseen mukaan. Osaksi tykkimiehiä, osaksi Arsenalia. Nuorissa on vielä puhtautta. Kuten jo edellisessä blogissa mainitsin, niin nuoret kulkevat minne kulkevat. Niitä voi tarkastella kyllästymiseen asti, eikä siltikään välttämättä kukaan tule ikinä saamaan edustuspaikkaa. Silti varsinkin tälläisillä hetkillä ajattelen, miten nuoret ovat osa Arsenalin tulevaisuutta. Heillä on oma agressionsa pelata, oma ajattelumaailma ja todennäköisesti täysin vääristyneet yläkanttiin menneet luulot itsestään. Silti nuoret ovat edelleen nuoria ja pojat on poikia. He pelaavat alunperin siksi, että rakastavat sitä mitä tekevät. Siinä olisi edustusjoukkueellekkin ihmettelemistä.

Nuorten “ostoporras” jälleen melko aktiivisena. Viimeviikkoisen voittaisan ottelun Dagenhamia vastaan herätti johtoportaan kiinnostusta myös muutamasta muusta pelaajasta, kuin vain Wellington Silvasta. Mukana oli myös kaksi muuta kokelasta. Montenegrolainen puolustaja Savic sekä Bolivilainen laitahyökkääjä Galindo (joka muistetaan ikäsotkuistaan). Kummankaan suhteen ei ole ostotarjousta tehty, mutta Arsene on selvästi kiinnostunut molemmista “nuorista”. Galindo varsinkin oli Meridan sekä Frimpongin vierellä loistava.

Benik Afobe tehnyt ammattilaissopimuksen Arsenalin kanssa. Mielestäni tämä on loistava uutinen. Pidän Benik Afobea loistavana englantilaisena lahjakkuutena, jolta sopii odottaa taikuuksia tulevaisuudessa. Afobe on ollut tälläkaudella yksi suurimmista ellei peräti suurin yksittäinen young gun, tehden valtavalla työmäärällä huikean määrän maaleja. Harvinaista,e ttä nykypäivänä englantilainen nuori omistaa nöinkin kliinisen viimeistelykyvyn. 16 -vuotiaasta kertoo sekin, että senlisäksi, että hän on edustanut U18 joukkuetta tälläkaudella myös barchelona on ollut pojasta kiinnostunut.

Jos meni aikuisilla päin p*rsettä, niin nuorilla meni hieman paremmin Chelseaa vastaan. U18 joukkue pelasi tasan ja U16 voitti 3-1.

U16 joukkuetta paha lähteä kommentoimaan. Tuntuu, että siellä pojat vaihtuvat useammin, kuin rakkaan entisen tyttöystäväni miesystävät. Kuitenkin jälleen hyvä osoitus, että jollain suunnalla tehty jotain oikein.U18 peli päättyi 0-0. Molemmilla joukkueilla oli paikkansa, tosin Arsenal oli hivenen painostavampi osapuoli. Paras paikka osui Luke Freemanille aivan ottelun lopulle, mutta laukaus kilpistyi puolustajaan. U18 joukkue johtaa A lohkoa 10 pisteellä Crystal Palaceen nähden.

Emmanuel Frimpong muuten on kieltäytynyt edustamasta englantia arvokisoissa, vaan haluaa edustaa synnyinmaataan Ghanaa. Surullinen veto sinänsä, että Frimbingbangbong on edustanut englantia kaikissa ikäluokissa ennen tätä ja varsinkin Arsenalin englantilaismaineen takia olisi tärkeää, että englannin maajoukkueeseen kasvaisi useampia Arsenaltähtiä (enkä laske näihin tähtiin Cashleyta. Frimpong oli viimekaudella yksi kulmakivistä Arsenalin mestaruusjoukkueessa ja nykyisin kuluttaa reserveissä enemmän aikaa. Frimpong on kuitenkin kauden aikana ollut muutamankerran edustusjoukkueen mukana ja saanut näyttämisen mahdollisuuden, aiheuttaen sen, että mies tunnetaan ja on otettu jo omaksi.

“I have always said that, no matter what, I will always play for Ghana because at the end of the day, from what I believe, I am a Ghanaian.”“England has done a lot for me and my family but at the end of the day I can’t see myself playing for England because I am not English – I am from Ghana.”

Mitäpä siihen lisäämään.

Henten blogin innoittamana ajattelin aloittaa oman huomattavasti suppeamman blogin koskien nuoria Arsenalin pelaajia. Päivityksiä tulee myös huomattavasti harvemmin ja tarkoituksena on jakaa ajatuksia joukkueen nuorista pelaajista kohti edustusta.

Ensimmäinen merkintä koskee Wellington Silvaa.

Nuori vasta 16 vuotias brasilialainen on harjoitellut nuorten tykkimiesten mukana maanantaista lähtien. Harjoitusottelussa Silva osui kahdesti sekä alusti Emmanuel Frimpongin 2-0 osumaa suljettujen ovien takana pelattua Dagenham XI vastaan. Ottelu päättyi nuorten tykkimiesten hyväksi 3-1.

Wellington Silva on yksi mielenkiintoisimmista nuorista gunnereista. Nuoren ikänsä myötä kaveri on jo Fluminesessa pelatessaan ollut vakuuttava. Kun 2007 Fluminese otti osaa Manchester United Premier Cupiin, oli Wellington Silva alle 15 -vuoden iässä turnauksen paras pelaaja.

Vuotta myöhemmin Arsenal kutsui pelaajan Lontooseen ja hän pelasi 45 minuuttia Arsenalin U16 joukkueessa Norwichia vastaan tehden neljä maalia.On totta, että Arsenal on pullollaan näitä nuoria tähtiä. Ja hienoa, että näin onkin. Totuushan on myös siinä, että monet keskinkertaiset valioliigatähdet ovat nuoruudessaan olleet valtavia lahjakkuuksia. Sitten kun tosipelit aikuisten kanssa alkavat, niin totuus tulee olemaan karua luettavaa. Yhä useamman nuoret yksinkertaisesti vain häviävät massaan. Näin on pelottavaa vauhtia käymässä myös eräälle Theo Walcottille, jota pidetään/pidettiin yhtenä suurimmista englantilaisista tähdistä. Englantilaisen jalkapalloilun suurena ystävänä haluan jatkossa pähkäilläenemmän nimenomaa englantilaisten nuorien ja omien kasvattien edesottamuksia. Käytän paljon tuttuja ja turvallisia lähteitä kuten Young Gunsia sekä arsenal.comia.

Toivon, että tämä blogi ottaa itselläni tuulta purheisiin ja se laajenee järkevämpiin mittoihin. Nyt ostamaan kihlasormusta.